Kasvattimme ja puoliomistamamme Hildir -varsa muutti kuun alussa orilaumaan. Paikka löytyi meille parhaasta mahdollisesta, Toivosen Minnan Gliti-tallilta :). Talli on hyvin lähellä kotipaikkaamme, Toivosen-Heinon perhe on tullut vuosien varrella tutuksi ja Baldi ja Katla nauttivat Minnan hellästä huolenpidosta ennen kotitallille muuttoaan... Tuttu paikka siis meille.

Hildirkin yritti alkuun olla hyvin tuttavallinen lauman pomoa kohtaan ja hyvin Rebbi-setä sietikin kakaran intoilut, mutta kun porukkaa oli 7 vastaan 1, oli Hildirkin jo ihmisten kainalossa turvapaikkaa hakemassa. Laumaaminen sujui kuitenkin hyvin ja oli ilo jättää nuori oriimme varttuman aikuisikää.

Hildirin uuden asuinpaikan kotisivut löytyvät täältä: www.glititalli.net

Rebbi ja Hildir

Eilen aurinko lämmitti niin kovasti, että ensimmäisestä rännistä tippui vesi. Tänään on ollut plussakeli ja linnut lauloivat poikkeuksellisen paljon päivällä. Valon määrä on lisääntynyt. Talvi on vielä vaiheessa, mutta näin helmikuussa on jo selvää lopputalven tuntua ja kevään odotusta.

Talvi tallillamme on kulunut melko normaalisti. Varsat ovat kasvaneet huimasti ja nyt niillä alkaa hiljalleen ison varsan elämä ilman emää: Koltinna muuttaa eroon äidistään kotitallilla ja Hildir suuntaa orilaumaan Mäntsälään.

Islanninhevonen -lehti sai uutta väriä toimitukseensa vuoden ensimmäisestä lehdestä alkaen. Itse jatkan toimituspäällikkönä nyt toista vuotta. Lehti on siis Suomen islanninhevosyhdistyksen (www.islanninhevonen.net) jäsenjulkaisu, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Se sisältää paljon asiaa issikoista, hienoja kuvia ja mukavaa luettavaa. Kotiin Islanninhevonen -lehden saa liittymällä Sihyn jäseneksi.

Askellajiratsastuksen kisakausikin starttailee pikkuhiljaa. Tallimme hevosia varmasti näkyy kuluvana vuonna askellajiradoilla, ehkä myös kouluradoillakin... Tulin itse valituksi maajoukkuevalmennuksen B-rinkiin Músíkin kanssa. Valmentajanamme toimii islantilainen Páll B. Hólmarsson. Valmentajana hän on minulle tuttu: olin Katlan kanssa mukana valmennuksessa 2000-luvun alussa kun hän edellisen kerran valmensi suomalaisratsukoita. Nyt odotan innolla uusia ja säännöllisiä näkemyksiä ja tähtään kohti kansainvälisiä kilparatoja.

Ei muuta kuin iloa kevään odotukseen! Ja kaikille kovasti tsemppiä irtokarvojen kanssa

Mugga ja Fálki talviauringossa tammikuussa 2011

Marraskuu lähenee loppuaan ja talvi on näemmä tullut Hausjärvellekin jäädäkseen. Toisaalta on mahtavaa että kurakeli ei jatkunut loputtomiin ja talven viimassa on oma viehätyksensä.

Kulunut syksy on ollut tontillamme eläinlääkäreiden aktiiviaikaa. Hildir sairastui syyskuun lopussa. Se löytyi tarhasta ontuvana, toista takajalkaa riiputtaen ja klinikalla siltä löydettiin selluliitti-ihotulehdus jalasta sekä keuhkotulehdus. Nyt lääkekuurit ovat jatkuneet liki kaksi kuukautta ja toivottavasti veriarvot olisivat pikkuhiljaa normaalit. Poika on kuitenkin ollut koko ajan melko pirtsakka ja kun jalka on parantunut käyttökuntoon, se mennä viipottaa tarhassa touhuten. Yöt se on viettänyt karsinassa emänsä kanssa, jalkaa pakkolepuuttaen ja ihoa parannellen. Myös Koltinna loukkasi jalkansa pari viikkoa sitten. Sen etujalassa on melko syvä haava, joka lienee aituriseikkailun jäämistöä. Antibioottikuuri lähenee loppuaan ja onneksi kipulääkekin saatiin jätettyä pois. Toivottavasti molemmat varsat paranevat hienosti ja niistä saadaan kelpo käyttöhevosia aikoinaan. Koltinnan vieroitus on vielä edessä ja Hildirkin saa oleilla mamman huomassa vielä muutaman kuukauden, kunnes se lähtee orilaumaan puuhaamaan poikainjuttuja.

Hekla on palannut varsan kasvatuksen lomassa työelämään. Se on kulkenut liinassa, käsihevosena ja ratsuna. Tamma on vielä ilman kenkiä, ja sen kanssa edetään rauhallisesti kaikin puolin, mutta jossain tulevaisuudessa siintää näyttely ja kilparadat. Hauskaa, miten ensimmäisestä omasta kasvatista kuoriutuu ratsuhevonen.

Tuntitoiminta jatkuu talvesta huolimatta. Keliolosuhteet kannattaa kuitenkin huomioida. Tuulen voimakkuus lisää pakkasen tuntua ja etenkin lasten tuntien kanssa olen mielummin odottanut mukavampaa keliä melko herkästi. Tämä on myös osa turvallisuutta ja lasten harrastamisen mielekkyyttä :)

Hauskaa alkutalvea kaikille! Kohtahan se joulukin tulla jolkottaa :)

Pakko myöntää, että vuosi lähenee loppuaan ja syksy on tullut. Kesän helteet vaihtuivat ensin sateisiin päiviin ja nyttemmin yöpakkasten puremiin syysaurinkoisiin päiviin. Tänäänkin ulkona on todella kaunista.

Tallilla alkoi arkirutiinit, kun laidunhevoset haettiin kotipihaan. Työ saa parempaa rytmiä ja tuntitoimintakin vakiitui omaan uomaansa. Tuntitarjontaa helpottamaan meillä on tällä hetkellä lainattuna pieni kimo issikkatamma Mugga. Lisäksi tallille muuttanut eestinhevosruuna Eeker, kotoisammin Erkki, on ollut ajoittain asiakkaiden käytössä. Tuntitoiminta ei ole varsinaisesti laajentunut tai lisääntynyt, toiminta on edelleen hyvin pienimuotoista, mutta tarjonta on hieman monipuolistunut lähinnä lasten alkeisopetuksen osalta.

Tammoja ei tänä vuonna astutettu. Varsat ovat kasvaneet paljon ja ovat pitäneet tiiviisti toisilleen seuraa. Hildiristä on myyty puoliosuus ja toinen puoli jää meidän omistukseen. Sille on varattu oripihattopaikka lopputalvesta alkaen. Koltinna on edelleen myynnissä. Siitä on kehkeytynyt iso, näyttävä ja ryhdikäs tamma. Luonteeltaan se vaikuttaisi emäänsä hieman rohkeammalta, vaikka ihmisiä kohtaan se on herkkä ja kunnioittava. Tästäkin kasvatista tykkään todella paljon!

Vuodet vierivät ja aika kuluu ihan siivillä! Ekaluokkalaisemme Veera aloitti kisauransa Jálkurin syyskilpailuissa Muggalla. Vaikka pisteet jäivät alle kahden pisteen, suoritus oli hyväksytty ja oli kuulemma tosi kivaa! Lisäksi molemmat työt osallistuivat Jálkurluokkaan, voittaen oman ikäryhmänsä. Kilpailu ja voittaminen ei onneksi tyttöjen mielestä ole tärkeintä, vaan osallistuminen on mukavaa ja etenkin Jálkurin palkinnot ovat olleet tyttöjen mieleen. On mukavaa että lajin parissa voi olla vähemmän ryppyotsaisestikin :)

Tässä vielä Johanna Viitasen ottama kuva Veeran ensimmäisistä kilpailuista. Vuosi oli -06, ratsastajalla ikää vajaa 3v ja ratsulla 21v. Tapahtuma oli Snöggurin syyskilpailut Ypäjän baanalla ja luokkana lasten pukuratsastus. Krokotiili-Veera ja seepra-Baldi olivat niin hyvissä satumaisissa viidakkotunnelmissa hienoine kruunuineen, että heidät valittiin yleisön suosikkiratsukoksi.

Niinhän siinä kävi. Katlan tiineys oli täysaikainen muutamaa päivää ennen Islanninhevosten mestaruuskilpailuja. Kädet ristissä toivoin tamman varsovan ennen kuin lähdin, mutta tunnelma vain tiivistyi päivä päivältä ja tiineys näytti olevan ihan loppusuoralla. Lähdin Ypäjälle Músíkin kanssa ja järjestin hevostenhoidon lisäksi tiivistä tammanvalvontaa.

Kilpailut sujuivat mukavasti. T.2 luokan karsinnassa tuli taas muutamia isompia rikkoja, mutta senioriluokassa oli päätetty järjestää finaali vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Nelikäynnin tölttiosuudet menivät suorastaan penkin alle, mutta muut askellajit sujuivat hyvin, joten kokonaispisteet olivat 5,17. Omalla tasolla siis.

Lauantai-iltana sain puhelun kotoa, että Katla on maidossa ja sillä on vahatipat. Niinpä tietysti! Kotona huolellinen valvotajoukko virittäytyi tiiviseen vahtimiseen ja minä notkuin puhelimen päässä koko ajan. Aamuyöstä yritin käydä nukkumaan, mutta kolmen jälkeen sain puhelun että nyt tapahtuu! Katlan synnytys oli käynnistynyt kovaa vauhtia ja varsa syntyi sunnuntaina 4.7. aamuyöstä klo 3.35. Maailmaan putkahti hiirakon värinen orivarsa, isänsä poika! Ja kiire oli finaalipäivään, liekö ennuste pikkuhevosen tulevaisuudesta ;)

Kaikki kotirintamalla sujui hyvin. Kiitos Ridelle ja Johannalle vielä kerran siitä, että huolehditte kaikesta! Minä jatkoin sunnuntain kisarupeamaa kolmen tunnin yöunilla, tuloksena hyvä suoritus T.2 luokasta ja 3. sija, pistein 5,62. Olin todella tyytyväinen kauden kisapäätökseen. Ja kotona odotti upean värinen, Halkomäen ensimmäinen orivarsa!

Loppukesän suunnitelmissa on mahdollisesti tarjota vielä Músík kantakirjaan elokuun lopun näyttelyssä. Itse olen Suomen maajoukkueen apulaisjoukkueenjohtajana elokuun PM-kilpailuissa ja työstän Islanninhevonen-lehden viidettä numeroa. Lisäksi työn alla on päättää pikkuvarsalle nimi, sillä oriin nimeäminen on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi :)

Laidunkesä jatkuu ja Halkomäessä odotellaan kovasti sateita. Nurmi kaipaa vettä kasvaakseen.

Pikkuharmaa sai nimekseen Hildir frá Vidarbrekku. "Hildir" tarkoittaa soturia. Nimellä ei ole sen suurempaa merkitystä, kuin että päädyin nimeään Katlan toisenkin varsan H-kirjaimella. Sittemmin ajateltuna Hildirhän on vähän kuin armeijan harmaissa ja lisäksi syntynyt Yhdysvaltain kansallispäivänä. Toivotaan että nimi on enne sinnikkäästi ja urhoollisesti taistelevalle hevoselle.